Phillip Island

Heip! Tähän postaukseen on luvassa kuvaoksennus, sillä vierailtiin sunnuntaina Saaran kanssa Phillip Island- nimisessä mestassa. Voitettiin joku viikko takaperin Newbies Internationalin Instagram- kilpailusta ilmainen pääsy jollekin heidän järjestämälleen retkelle ja päätettiin lähteä tsekkaamaan pingviineistään kuuluisa saari. Reissun hinta olisi ollut noin 110 dollaria sisältäen sisäänpääsymaksut ja bussikuljetuksen.

 

Koska Melbournen julkinen liikenne oli viikonlopun ajan poikkeustilassa laajoista rautatietöistä johtuen, piti meidän keksiä miten pääsemme aamulla keskustasta lähtevään retkibussiin. Julkisen liikenteen rumbaan ei tarvinnut kuitenkaan lähteä sillä Saaran hostäiti antoi meille ystävällisesti kyydin ensimmäiseen pysähdyspaikkaan, Moonlit Sanctuaryyn. Treffattiin muu retkiporukka ja lähdettiin kiertämään aluetta. Moonlit Sanctuary on pienehkö eläinpuisto, jossa pääsee näkemään kenguruita, wallabeja, koalia ynnä muita perinteisiä Australian eläimiä hyvin läheltä. Joihinkin pääsi jopa koskemaan - koalan hipelöinnistä ja yhteiskuvasta sen kanssa tuli kuitenkin pulittaa 15 dollaria (kyllä, pitihän se kokeilla ja siksi olenkin nyt en 15 dollaria köyhempi). Sisäänpääsy itse puistoon olisi ollut 18 dollaria. Vietettiin puistossa pari tuntia jonka jälkeen matka jatkui kohti Phillip Islandia.

Sää oli kohteessa vähän pilvinen, ja rannalla vietetty aika jäi suunnitelmista poiketen melko lyhyeksi. Ehdittiin Saaran kanssa napsimaan muutamat imelät rantaposekuvat, ja vaivattiin myös reissulla mukana ollutta kolmatta suomalaistyttöä muutaman yhteiskuvan verran. Ranta on nimeltään Woolamai beach ja kuulemma erittäin suosittu surffareiden keskuudessa. Yhtäkään kuumaa aussimiestä ei laineilla mun ja Saaran harmiksi ollut, joten tyydyttiin ihailemaan vain muuten kauniita maisemia Phillip Islandin pisimmällä rannalla.

Minä tynkäsormineni pilasin komean sydämen :D

Woolamai Beachilta matka jatkui Nobbies Centreen, jossa olisi varmasti voinut viettä pidemmänkin aikaa ihaillen maisemia ja bongaten hylkeitä. Tuuli kävi kuitenkin melko sietämättömäksi ja huonosti varustautunut suomalainen joutui antamaan periksi ja painumaan bussiin lämmittelemään. Hei, olen Australiassa, en mä tajunnut että tarvitsisin täällä toppatakkia ja pipoa.

 

 

Nobbies oli viimeinen pysähdyspaikkamme ennen varsinaista huipennusta, Penguin paradea Summerland beachilla. Paraatin tähdet ovat maailman pienimpiä lajinsa edustajia, sinipingviinejä. Ne rantautuvat merestä joka ilta pimeän tultua ja ihmiset ovat jo 1920- luvulta asti kerääntyneet ihmettelemään tätä tapahtumaa. Noin kahdeksan aikaan illalla alkoi tapahtua ja pingviinit taapersivat pienissä ryhmissä ylös merestä kohti pesiään. Valokuvaaminen oli ehdottomasti kielletty rannalla joten kuvia mulla ei niistä söpöläisistä ole. Kokonaisuudessaan Penguin parade oli ehkä pienoinen pettymys, rannalla ei juurikaan nähnyt mitään ja pingviinit olivat kovin kaukana katsomoista (ihmekös tuo). Tulipahan nyt tuokin nähtyä. :) Noin 21 aikoihin lähdettiin bussilla kotimatkalle kohti keskustaa.

Koska junat eivät vieläkään toimineet päästyämme cityyn, oli meillä Saaran kanssa edessä vielä pitkä kotimatka. Taisin päästä omaan sänkyyn yhden aikaan yöllä ja seuraavana aamuna kyllä huomasi edellispäivän olleen melko pitkä. Nyt työviikko on taas jo puolivälissä, loppuviikolle ei taida olla oikeastaan mitään ihmeempiä suunnitelmia. Sain maanantaina kuulla, että perheemme saattaa muuttaa pois Melbournesta mutta se varmistunee myöhemmin. Vähän ristiriitaisissa ajatuksissa mietin muuttoa, mutta kaikella on kai tapana järjestyä.