Vinkkini au pairiksi aikoville

Tällä hetkellä jäljellä noin 7 päivää, 12 tuntia ja 56 minuuttia aikaa siihen, että voin todeta etten ole enää au pair. Tunnen pientä syyllisyyttä siitä kuinka pohjamudissa mun motivaationi tätä työtä kohtaan on viime päivinä ollut. Koitan puskea päivien läpi tekohymy naamalla vaikka tosiasiassa alan olla aika loppu tähän hommaan. Nyt ymmärrän kaikkia niitä au paireja, joiden olen kuullut olevan helpottuneita kun työrupeama on takanapäin. Tein itselleni jo lupauksen olla lähtemättä enää ikinä tähän rumbaan mukaan, mutta kannustan silti niitä kokeilemaan, joilla on haave au pairiksi ryhtymisestä. Päätin koota pienen käsistä lähteneen vinkkilistan uusille au paireille perustuen omiin kokemuksiini. 

Ennen lähtöä

Perheen löytäminen ja kohdemaan päättäminen ovat tietysti ne ekat asiat, joita au pairiksi haluavan tulee hoitaa. Itse löysin perheeni aupairworld.com -sivustolta, tein profiilini sinne ja selailin kriteerejäni vastaavia perheitä. Kävin monen perheen kanssa keskusteluita, skypetinkin muutaman kanssa mutta ongelmaksi monilla osoittautui se ettei mulla ollut aiempaa lastenhoitokokemusta. Sen olin kuitenkin rehellisesti ilmoittanut profiilissani, joten kerran tai pari meinasi pinna palaa kun perhe ilmoitti viikon viestittelyn jälkeen että haluavatkin au pairin jolla on jo kokemusta. Ymmärrän sen kyllä, mutta jossain vaiheessa usko perheen löytymiseen meinasi loppua. Monet au pairit hehkuttavat sitä, kuinka hostperheen kanssa jutellessa "tuli sellainen olo että tämä on se oikea!" Mulla ei koskaan sitä fiilistä tullut, ja silti on hyvin mennyt. Jos perhe vaikuttaa täyspäiseltä, saat kuvia kodista ja he kertovat lapsista muutakin kuin etunimen ja iän, voit olla aika rauhallisin mielin. Toinen vaihtoehto on liittyä facebookin au pair- ryhmiin, tyyliin Au Pairs in Sydney tai Au Pairs in London. Siellä useat perheet ilmoittavat, mikäli au pairia etsivät tai voit tehdä oman ilmoituksesi ryhmään.

Varoitusmerkkeinä ei niin hyvästä perheestä voisin sanoa sen, että informaatiota ei oikein haluta antaa uudelle au pairille. Ei yhteystietoja entisille au paireille, ei rehelliseltä kuulostavaa kuvausta lapsista, ei kuvia kodista tai au pairin huoneesta. Uskalla vaatia tietoa ja jos perheeltä tuntuu löytyvän aina tekosyitä sille, mikset esimerkiksi voisi saada kuvaa tulevasta huoneestasi, on tilanteessa todennäköisesti jotain mätää. 

Omalla kohdallani se yllätti, kuinka paljon on kaikkea hoidettavaa ennen maasta poislähtöä. Asuin vuokralla joten luonnollisesti vuokrasopimuksen irtisanominen oli ensimmäisiä juttuja mitä tein. Sähkösopimusten, kotivakuutusten ynnä muiden irtisanominen piti myös hoitaa. Otin jäykkäkouristusrokotteelleni vahvistuksen, muita rokotteita ei Australiaan tuloa varten tarvinnut sen kummemmin hankkia. Uusin passini ja hankin Pohjolasta matkavakuutuksen ja laitoin viisumihakemuksen menemään. Sain viisumin noin viiden minuutin sisällä sähköpostiini, mutta en edes aluksi tajunnut sen olevan viisumi. Siksi panikoin pari viikkoa hakemuksen lähettämisen jälkeen että mikä siinä maksaa, kunnes tajusin LUKEA molemmat sähköpostit jotka viisumia koskien sain.  Sain siis vahvistusviestin hakemuksen vastaanottamisesta ja heti perään visa granted -sähköpostin. Ilmoitin maistraattiin osoitteenmuutoksesta ja Kelalle ulkomaille muutosta. Niin, ja ostin törkyhintaisen lentolipun. Ilmoita perheelle saapumispäiväsi ja sopikaa järjestelyistä, miten pääset uuteen kotiisi. Useimmiten perhe noutaa au pairin lentokentältä. 

Kun saavut perheeseen

Kuten oon aiemmin kirjoittanut, mulle ekat pari viikkoa olivat aika haastavat. Olin jet lagin kourissa huomattavan pitkän ajan, menin yhdeksältä nukkumaan ja heräilin keskellä yötä. Siitä huolimatta yritin tehdä tuttavuutta vanhempien kanssa parhaani mukaan, ja saatiin heti alussa ihan hyvä yhteys välillemme. Kannattaa siis nähdä vaivaa siihen, että tulet toimeen "työnantajiesi" kanssa. Kysele, kerro itsestäsi, jutelkaa ihan arkisia asioita. Tietysti englannin kielen käyttämiseen piti totutella jonkin aikaa ja hyvin usein lauseideni keskelle lipsahti "niinku" tai "sillee". 

Pyydä tarkat ohjeet työnkuvastasi ja mitä sulta odotetaan. Meillä meininki on ollut aika vapaamuotoista eikä mitään tehtävälistoja tai vastaavia sen kummemmin tehty. Se kuulosti aluksi ihan hyvältä idealta, mutta jossakin vaiheessa kävi stressaavaksi kun en oikein tiennyt, mitä multa odotetaan tai teenkö nyt kaiken mitä pitää. En tiennyt milloin olen vapaalla (jos pojat vaikka katsoivat telkkaria), me ei koskaan sovittu mihin aikaan mun täytyy minäkin aamuna herätä (jos kysyin, sain vastaukseksi hostäidiltä että hän yrittää saada aikataulun jääkaapin oveen pian. Sitä ei koskaan tapahtunut :D)  jne. Tee siis pelisäännöt selviksi heti alusta alkaen perheesi kanssa. 

Ja tottakai se kaikkein tärkein, tutustu lapsiin. Heidän kanssaan tulet viettämään paljon aikaa, tottakai, kun au pairiudesta on kyse. Mä huomasin harmikseni heti ensimmäisten viikkojen aikana, että mulla ja vanhemmalla pojalla ei oikein kemiat pelaa yhteen. Kaikki varmasti tietää sen tunteen, kun jonkun ihmisen kanssa ei vaan klikkaa. En kuitenkaan oo antanut sen häiritä liikaa, vaan olemme onnistuneet luomaan ihan hyvän suhteen välillemme. Pienemmän pojan kanssa tulemme hyvin juttuun ja hän usein kertookin mulle tykkäävänsä musta. Hänellä on tapana herättää mut aamuisin hakkaamalla nyrkillä oveani ja huutamalla "Elli, Elli, Elli!" Se jos joku on kiintymyksen merkki. Tai sitten ei. 

Jos jokin on pielessä 

Puhu, puhu ja puhu. Kerro perheelle mikä mättää. Koti-ikävä voi helposti vetää mielen matalaksi tai joku asia työssä saattaa ärsyttää. Itse tein sen virheen, etten avannut suutani niistä pieniltä tuntuvista jutuista jotka häiritsivät. En halunnut valittaa turhasta ja se kostautui - nyt loppua kohden pienten ärsyttävien asioiden lumipallo on vaan suurentunut entisestään mutta näin loppusuoralla tuntuu hölmöltä sitä vyyhtiä edes alkaa selvittää. Kommunikaatio on siis tärkeää, ja monet perheet onneksi tämän handlaavatkin. Useilla on ollut au paireja jo aiemmin ja he ymmärtävät, että au pair tulee vieraaseen kulttuuriin ja vieraiden ihmisten kotiin eikä se ole kovin helppoa. Kun perheessä joku ärsyttää, kannattaa myös luottaa vertaistukeen - muut au pairit kyllä tietävät, miltä sinusta tuntuu.

Jos tuntuu siltä, ettei perhe ole ollenkaan sitä mitä olet etsinyt tai au pairtouhu ei tunnu omalta jutulta, ole rehellinen itsellesi ja perheelle. Kerro hyvissä ajoin aikeistasi lähteä jotta perheellä on aikaa etsiä uusi au pair. Toki jos tilanne kotona on sietämätön ja sinua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, kannattaa siinä tapauksessa ajatella vain sitä omaa napaa ja lähteä litomaan. Yleensä tällaisten perheiden kanssa ei kykene keskustelemaan rakentavasti, jossa au pairia kohdellaan kuin orjaa, Näitäkin tapauksia valitettavasti on.

Lähde ulos!

Jep, tämä on tärkeää ihan oman mielenterveytesi kannalta. Jos vietät kaiken vapaa-aikasi kotona nyhjöttäen, et saa au pair -ajastasi oikein mitään irti. Lähde rohkeasti tapaamisiin, retkille ja ole oma-aloitteinen kavereiden etsimisessä. Tähänkin facebook-ryhmät ovat hyvä apu. Melbournessa ollessani mulle olisi ollut helppoa lähteä erilaisiin tapahtumiin ja tapaamisiin sillä kaupunki on täynnä tekemistä, mutta ylimääräinen energia ja aika on mennyt parisuhteeseen (hups). On siis osittain omaa syytäni etten ole pieneen ikuisuuteen käynyt muiden au pairien kanssa missään. Mun mielestä ei haittaa, vaikka keräisi ympärilleen vain suomalaisista koostuvan porukan - mä en missään vaiheessa kaivannut ulkomaalaisia kavereita vaikka niitäkin pari on mukaan tarttunut. Vieraassa maassa tuntui turvallisemmalta, kun sai käyttää omaa kieltä ja käyttäytyä kuten me suomalaiset käyttäydytään ilman että joku katsoo oudosti. 

Mulle alkuviikkojen aikaan oli vähän hankalaa lähteä mihinkään kotoa. Alue jolla asun, ei oo mitään kaikkein hyvämaineisinta ja mulla ei ollut oikein mitään käsitystä miten täällä pääsee paikasta toiseen ja mitä missäkin on. Onneksi mulla oli seurana kuukauden verran ihana Saara, jonka kanssa nautittiin upeasta Frankstonista täysillä :D

Tässä nyt tällainen setti mun kokemusteni pohjalta, toivottavasti jollekin on tästä apua, lisää saa kysyä tottakai! Jokainen tekee omasta au pair- kokemuksestaan kuitenkin erilaisen, itsellä ja omalla asenteella on iso merkitys siihen millainen ajastasi hostperheessä tulee.