Kurkkukipuinen au pair täällä moi! Oli kiva huomata bloggeriin kirjautuessaan, että muutama uusi seuraaja on ilmaatunut listalle ja pari kommenttiakin postauksista löytyy! Kiitos teille niistä. Menneellä viikolla olen istunut junassa ja muissa julkisissa kulkuneuvoissa yli 6 tuntia, tutustunut kahteen uuteen mukavaan suomityttöön, ajellut taksilla turhan takia ja sanonut hyvästit ensimmäiselle kaverilleni täällä Melbournessa. Lisäksi olen seurannut vierestä huvittavaa keskustelua hostäidin ja lapsen välillä, josta suora lainaus tämän postauksen otsikossa.

Tykkään ilmeisesti katsella kuvissa poispäin kamerasta.

Mitään mullistavaa tai supersiistiä ei ole tapahtunut. Tiistaina käytiin tyttöjen kanssa keskustassa pyörimässä, poikettiin tommoselle siistille graffitikujalle ja löydettiin kiva -joskin kallis- kahvila Chokolait, josta sai ihanaa kaakaota. Kaakao tehtiin sulatetusta suklaasta ja omaani pyysin lisäksi chiliä. Oli namia. Melbournen pääkadut alkavat pikkuhiljaa hahmottua, eikä kaupungilla liikkuessaan tarvitse enää navigaattoria joka mutkassa.

Perjantai-ilta kului rauhallisesti lapsenvahtina kotosalla. Hostvanhemmat pääsivät pitkästä aikaa kahdestaan ulos, ja Saara tuli meille seurakseni. Ilta sujui kaukosäädintä etsiessä, herkuista nauttiessa ja Tarzania katsellessa. Ihan kuin ei muuten näkisi tarpeeksi lastenohjelmia viikon aikana. Ette voi uskoa, kuinka paljon ikävöin Pikku kakkosen Eilaa ja suomalaisia hillittyjä lastenohjelmia. Australialaiset lastenohjelmien juontajat ovat suomalaiseen makuun vaivaannuttavan iloisia, kaikkiin sateenkaaren väreihin pukeutuneita ihmisparkoja, jotka lauleskelevat lasten "iloksi" päivästä toiseen samoja lauluja ja ovat (ainakin omaan silmääni) täysin vailla kontrollia. Mietittiinkin hostäitini kanssa eräänä päivänä sitä, kuinka paljon niille ihmisille maksetaan - itse en kuuna päivänä moiseen touhuun suostuisi. Jyrki ja Neponen, laajentakaa toiminta-aluettanne uudelle mantereelle.

Australian omituisuudet

Heip! Uusi viikko taas lähtenyt käyntiin. Sain pienen vapaahetken näin keskellä päivää ja koska sää on ala-arvoinen, päätin lenkin sijaan tulla kertomaan teille muutamia yksityiskohtia Australiasta, jotka poikkeavat Suomesta.

- Ensimmäinen järkytykseni oli se, kuinka kylmä näissä taloissa oikeasti on. Olin toki lukenut aiheesta, mutten uskonut ennen kuin itse sen koin - meillä kotona sisälämpötila pyörii siinä 16-18 asteen tienoilla. On meillä lämmityskin, mutta sen päällä pitäminen on ymmärtääkseni kovin kallista. Laite hurisee n. 20 minuuttia ja hetken on mukava, noin 20 asteen lämpötila sisällä. Lämpö kuitenkin haihtuu hyvin äkkiä ja kohta taas värjötellään. Pukeutumiskysymyshän se kyllä on! Villasukat ovat kovassa käytössä (kiitos Malla, taisit jonakin viini-iltana ne mulle antaa).

- Vasemmanpuoleinen liikenne ei ole aiheuttanut ihan niin suuria hankaluuksia mitä oletin. Vasemmalla pysyminen on suhteellisen helppoa, sillä siellä täällä näkyy kylttejä joissa kehotetaan "stay left".. Täällä harrastetaan U-käännöksiä huomattavan usein ja liikenneympyrässä vilkun käyttö poikkeaa Suomen mallista. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, vilkku laitetaan vasemmalle mentäessä heti päälle ennen ympyrää. Suoraan ajettaessa vilkkua ei käytetä ollenkaan ja oikealle mentäessä vilkku laitetaan ennen ympyrään menoa päälle oikealle. Julkinen liikenne ei ole lainkaan niin huonossa jamassa mitä minulle annettiin ymmärtää. Bussilla pääsee täältä vähän syrjemmästäkin rautatieasemalle 15 minuutin välein ja junia lähtee Melbournen keskustaan noin 10 minuutin välein. Lakkoja ja muita hankaluuksia täällä tuntuu olevan kuitenkin paljon useammin, kuin Suomessa.

- Ruokailutottumukset. Lapset vievät kouluun/päiväkotiin omat eväät, jotka koostuvat usein voileivästä, jostakin hedelmästä, kekseistä, rusinoista, jogurtista jne. Vaaleaa leipää syödään paljon, ruisleipäähän täällä ei tavallisissa kaupoissa taida ollakaan. Aamiaisella leivän päälle laitetaan mielellään hilloa tai maapähkinävoita, "suolaiset" leivänpäälliset kuuluvat lounaalle. Meillä syödään kyllä illallisella monipuolisesti eikä eineksiä käytetä. Hostäiti on loistava kokki, enkä halua edes miettiä kuinka paljon lihoneena tulen täältä takaisin :D Maitoa ei pidetä hyvänä juomana, sitä lapset saavat vain iltaisin nukkumaan mennessään. Aikuisilla maito kuuluu vain kahviin. Kaipaan suomalaista kahvia, perheessä on käytössä vain kapselikeitin. Erikoiskahvit ovat tulleet tutuiksi.

- Täällä ei olla niin yltiösosiaalisia, mitä joskus annetaan ymmärtää. Toki tutuille ollaan korostetun ystävällisiä ja tuntemattomammillekin naapureille moikataan jos törmätään kadulla. Ihan samalla lailla australialaiset haluavat istua junassa rauhassa, kuin suomalaisetkin. En ole ainakaan itse vielä kokenut yhtäkään spontaania keskustelua paikallisen kanssa julkisessa kulkuneuvossa tai kaupan kassalla.

- Vanhana kassatyöntekijänä kiinnitän mielelläni huomiota ruokakaupan käytäntöihin. Täällä ruokakaupat ovat ruokakauppoja ja vaatekaupat vaatekauppoja. Citymarketin tai Prisman kaltaisia keskuksia ei juuri ole, josta saisit ruokaostokset ja uudet kengät samalla reissulla. Monissa kaupoissa kassa pakkaa ostokset valmiiksi pieniin, huonosti kestäviin pusseihin. Useimmiten sinulta kysytään ennen maksusuoritusta, maksatko kortilla vai käteisellä ja haluatko kuitin. Kassoissa ei ole takahihnaa, ja kassojen toiminta on toisinaan tuskastuttavan hidasta juuri tuosta pakkaamisesta johtuen. Ehkä juuri tämän takia itsepalvelukassat ovat suuressa suosiossa ja niitä löytyy melkein jokaisesta kaupasta jossa olen vieraillut.

-Alkoholi, tai lähinnä viini, on hyvin edullista. 3-6 dollarin viinipullo ei ole harvinaisuus, ja itsekin nautiskelin viime viikonloppuna neljän dollarin valkoviiniä. Eihän se mikään elämys ollut mutta samaan lopputulokseen pääsee kuin 12 euron viinilläkin... Siiderit ja oluet ovat kaupoissa suurinpiirtein samoissa hinnoissa Suomen kanssa. Viiniä tai jopa vodkaa saat ostettua paikallisesta k-kaupasta, ja "alkot" ovat monissa paikoissa auki klo 10 asti illalla. Idea tyttöjen illasta klo 21.45 ei siis tyssää siihen, että kodin viinivarasto tyhjennettiin jo edellisviikonloppuna eikä täydennystä ole muistettu hankkia.

Frankston beach korkattu

Cookie rooftop bar

Tsau! Täällä värjötellään taas kovin syksyisessä säässä. Parin viime päivän lämpötila on ollut siinä 15 asteen hujakoilla eikä sateelta ole vältytty. Viikonloppuna Australian kevät näytti kuitenkin hyvät puolensa ja pääsin käymään rannalla Saaran kanssa. Saara tuli tänne Frankstoniin mun "huudeille", välimatkaa meillä on noin 6 kilometriä -eli ei nyt ihan kävelymatkan päässä olla- mutta oli aivan ihanaa saada suomalainen kaveri tänne lähelle. Ja mikäli hyvin käy, tulee vielä kolmas tyttö tänne melko lähelle meitä kahta.

Viikot menee kyllä hurjan äkkiä. Keskiviikkona tuli kolmas viikko täyteen maapallon tällä puolen. Aika kuluu todella nopeasti -  tuntuu, kuin olisin ollut täällä jo pienen ikuisuuden. Talo tuntuu kodilta ja hostperheen kanssa elo on jo melko luonnollista. Kaikki siis toistaiseksi mallillaan, elämä on tällä hetkellä helppoa ja vaivatonta. Ei tarvitse edes ruokakaupassa käydä!

Saara Frankston Beachilla

Oon siis jotekin ihmeellisesti onnistunut löytämään täältä suuresta kaupungista kaksi ihanaa tyttöä, joiden kanssa pääsee pitämään suomen kielen puhetaitoa yllä. Saaran kanssa käytiin tutustumassa meidän lähirantaan, Frankston beachiin. Ranta oli siisti eikä pienimmästä päästä, joten sekaan mahtui hyvin ainakin vielä näin kevätilmoilla.

Essin ja Saaran kanssa käytiin myös haistelemassa vähän Melbournen yöelämää. Koko ilta vietettiin Cookien kattoterassilla, paikka oli ihan viihtyisä mutta hieman liian meluisa sivistyneelle keskustelulle jota mielellämme harrastamme. Treffattiin kolmen saksalaistytön porukka kyseisessa mestassa myös, mutta yhteinen iltamme jäi lyhyeksi mun ja Saaran kotiinpaluun takia. Julkinen liikelle kulkee Melbournessa hyvin, junia lähtee usein ja ne ovat ainakin toistaiseksi olleet ajallaan. Tosin yli tunnin junamatka Frankstonista Melbournen keskustaan syö hieman matkustushaluja. Laskuhumalassa täyteen ahdetussa junassa matkustaminen ei kuulu lempipuuhiini, mutta täytyyhän sitä välillä repäistä ja lähteä isolle kirkolle täältä pikkukaupungista!

Eilen repäistiin Saaran kanssa ja käytiin vähän urheilemassa. Kohteena oli PARC (Peninsula Aquatic Recreation Centre), eli vapaasti suomennettuna alueen vesi/virkistyskeskus. Se on rakennettu noin vuosi sitten ja sisältää ison allasalueen, spa-alueen, kuntosalin ja pari ryhmäliikuntatilaa.  Sisäänpääsy allasalueelle ja niin sanotulle spa-alueelle maksoi yhteensä 11,5$ eli noin 7 euroa. Ja mikä tärkeintä - PARCista löytyi myös SAUNA. Ainoa pettymys oli se, ettei löylykiulua ollut. Saunan ulkopuolella oli ohjekyltti, jossa kehotettiin välttämään yli 15 minuuttia kestävää oleskelua saunassa. Tunnelma oli kuitenkin hyvin samankaltainen kuin kotosuomen yleisissä saunoissa - kanssasaunojat katselivat kattoon tai lattiaan ja pitivät huolen siitä, että turvaväli muihin säilyi tarpeeksi suurena. Aussisaunaan olisi tuonut kummasti piristystä pari koivuvihtaa ja se löylykiulu. Voisin viedä ne mukanani ensi kerralla. 

Nothing can hold me back / 'cause I'm not made for that

Mo! Täällä pallon toisella puolella kaikki reilassa. Oon yllättynyt siitä miten helposti oon omaksunut tämän lastenhoitajan roolin, mullahan ei ollut minkäänlaista lastenhoitokokemusta ennen tänne tuloa. Voin joskus kirjoittaa tarkemmin, mutta päivä koostuu lähinnä poikien kanssa leikkimisestä, puistoissa käymisestä, välipalojen teosta ja rennosta hengailusta.

Kassatyöhön ei ole ikävä. Yksi hauska yhtäläisyys näiden kahden homman välillä on - kiukkukohtaukset "asiakkaan" puolelta. Poikien uhmakohtaukset muistuttavat toisinaan huvittavan paljon aikuisten ihmisten kiukkua kassalla, kun asiat eivät sujukaan ihan niinkuin piti. Kiitos kassaduunin, pinnani on nykyään melko pitkä. Uhmaikäisen kolmevuotiaan kiukku dublopalojen kanssa ei siis hetkauta.

Oon vieläkin jotenkin vähän kujalla kaikkien menojen ym. suhteen, mitä täällä voisi tehdä. Tosi monet au pairit tuntuu tutkivan ennen reissuaan kaikki mahdolliset turistimestat ja paikat, jonne mennä. Mä en tehnyt minkäänlaista taustatyötä... Toki haluan nähdä ja kokea täällä ollessani mahdollisimman paljon, mutta tällä hetkellä tärkeämmältä tuntuu luoda hyvät suhteet uusiin perheenjäseniin. Toistaiseksi se on onnistunut hyvin. Hostvanhemmat tuntuu oikeasti välittävän siitä miten mulla menee ja miltä musta tuntuu. Musta on mukava viettää aikaa heidän kanssaan - tosin joskus mietin, olenko jotenkin tiellä. En halua häiritä heidän omaa "perhe-aikaansa". Olisi mielenkiintoista kuulla muiden au pairien ajatuksia tästä aiheesta. Jos siis olet eksynyt jostain blogiini ja miettinyt samoja asioita, ilmianna itsesi! :)

Kuvituksena pari hassua räpsyä iltalenkiltä.