Caulfield cup day!!

Kuukausi sitten havahduin siihen, että lähistöllä on suuri laukkarata jossa järjestetään ihan oikeita laukkakilpailuita suuren maailman malliin. Päässäni pyöri vain yksi ajatus: tuonne on päästävä! Laukkakilpailussa käyminen on ollut yksi unelmistani siitä asti, kun luin ensimmäisen hevoskirjakerhosta tulleen laukkahevostalli- aiheisen kirjan. Tuntemistani au paireista ei oikein kukaan jaksanut innostua ideasta , mutta onnekseni ryhmä muita au paireja lähistöltä oli menossa kisoja katsomaan Caulfieldin laukkaradalle BMW Caulfied Cupiin.

Koska laukkakilpailut tuntuvat olevan ennemminkin paremman väen muotinäytös kuin hevostapahtuma, piti minunkin (yrittää) tälläytyä viimeisen päälle. Ostin Targetista halvahkon hiuskoristeen ja yritin näyttää mahdollisimman elegantilta - vaikka pukeuduin siistiin mekkoon, olin selvästi alipukeutunut kulkiessani radan ympäristössä. Vastaan tuli toinen toistaan suurempia hattuja ja hiuskoristeita käyttäviä leidejä, jotka olisivat voineet olla suoraan muotiviikoilta karanneita malleja. Tunnelma kilpailuissa oli samalla hienostunut, mutta kuitenkin hyvin rento. Jokaisella tuntui olevan kuohuviinilasi kädessä ja jokunen hyvinkin humaltunut herrasmes tuli nähtyä. Naisilla alkoi näkyä päivän edetessä katkenneita korkoja, repsottavia mekonhelmoja ja vähän-sinne-päin olevia hattuja. Tulin siihen tulokseen, että laukkakilpailuihin mennään täällä ensisijaisesti vetämään kännit.

Vedonlyönti on myös toki suuressa asemassa laukkakilpailuissa. Veikkauspisteitä oli joka kulman takana ja sisätiloissa oli jopa pelikoneiden tyyppisiä automaatteja, jonne pystyit rahojasi syöttämään jonkin hevosen puolesta.  Kokeilimme saksalaisen au pairin Annetten kanssa myös onneamme päälähdössä, mutta kumpaakaan ei onnistanut. Valitsin veikkaamani hevoset puhtaasti nimien perusteella. Ei kannattanut. Lähtöjä oli kaikkiaan kymmenen, joista yhdeksäntenä itse Caulfield Cup- lähtö jonka voitti ennakkosuosikki, Mongolian Khan.

Kertakaikkiaan päivä oli hyvin onnistunut. Aurinko paistoi ja muut au pairit olivat mukavaa seuraa. 6 tuntia auringossa tuntui kuitenkin ihollani tänään ja kuten alimmasta kuvasta näkyy, iho punoittaa hieman ja rusketusrajoja ei tarvitse etsiä suurennuslasin kanssa. Jollakin tapaa laukkakilpailukokemus jäi vähän valjuksi kun vertaa vaikkapa Riihimäen kesäraveihin. Tai ehkä niitä kahta ei edes kannattaisi verrata. Kaikki kunnia kuitenkin Riksulle ja suomalaiselle raviurheilulle - en kaipaa Suomeen samanlaista pukeutumis- ja etikettipelleilyä. Tapahtuma oli toki hieno ja on hauskaa pukeutua parhaimpiinsa, mutta henkeen ja vereen hevosihmisenä tuntui kurjalta että hevoset olivat kovin pienessä roolissa koko päivänä.

Tänään vietimme perheen ja muutaman heidän ystävänsä kanssa iltapäivän grillaamisen merkeissä. Jotkut porukasta intoutuivat vääntämään mojitojakin, mutta itse jätin suosiolla moisen väliin. Huomenna alkaa taas uusi työviikko ja Australiassa oloa tulee täyteen kaksi kuukautta! :)