Grand final- viikonloppu

Rankka viikonloppu takana. Tämä sunnuntai on mennyt keräillessä itteäni sängynpohjalta. Mennyt viikko kului muuten rennoissa tunnelmissa, Käytiin Saaran kanssa pikku shoppailukierroksella josta mulle ei kyllä tarttunut mukaan mitään muuta kuin meikkijuttuja. Täällä vaatekaupat poikkeaa paljon Suomen tarjonnasta, olen törmännyt täällä vain Zaraan, H&M:iin ja Espritiin. Olen kuitenkin löytänyt lähiostoskeskus Baysidesta jo omat suosikki-rättikauppani. Vaatteiden hinnat eivät juurikaan poikkea Suomen hinnoista, euroiksi kääntäessä täällä on toki hieman edullisempaa.

Perjantai oli Victorian osavaltiossa public holiday, sillä seuraavana päivänä pelattiin Australialaisen jalkapallon finaaliottelu täällä Melbournessa. Grand final on yksi suurimmista urheilutapahtumista  täällä ja sen kyllä huomasi - television tarjonta kuluneella viikolla koostui erilaisista esigaaloista ja spekulointilähetyksistä siitä, kumpi joukkue voittaa. Kaupungissa järjestettiin paraateja ja baarit ja pubit olivat täynnä faneja. Pari ottelua "footya" katsoneena täytyy todeta, että peli on viihdyttävää seurattavaa ja fyysisyydessä ihan eri tasolla esimerkiksi tavallisen jalkapallon kanssa.

Tämän vuoden finaalissa pelasivat Hawthorn Hawks ja East coast Eagles.  Hostperheeni innokkaasti kannattama St. Kildan joukkue ei loppuotteluihin saakka päässyt, mutta peliä seurattiin silti suurella innolla ja isolla porukalla. Jonkinlainen vetokin meillä oli juhlijoiden kesken, mutta se, mistä vetoa loppujen lopuksi löimme, jäi minulle arvoitukseksi.

Kun juhlat saatiin täällä kotona loppusuoralle, oli aika lähteä jatkoille. Muut suomalaistytöt olivat menneet kaupunkiin jo edeltä ja tarkoituksena oli yöpyä yö hostellissa. Sinne minäkin suuntasin, aivan päärautatieasema Flinders streetin välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan The Greenhouse backpackeriin. Yllätyin hostellin tasosta, sillä mielikuvissani olin aina ajatellut hostellit likaisiksi, epämääräisiksi pummien nukkumapaikoiksi. Huoneet olivat todella siistit ja peseytymistiloissa ei ollut ikäviä yllätyksiä. Hintakin oli kohtuullinen - 33 dollaria plus 10 dollarin pantti avainkortista. Hostellihuoneessamme oli lisäksemme yksi brasilialainen miesparka, joka joutui nukkumisen sijaan kuuntelemaan suomalaislauman juttuja.

Koska allekirjoittanut oli nauttinut alkoholia jo jokusen tunnin, eivät baarien nimet jääneet mieleen joissa vierailimme. Ilmeisen hauskaa oli tiettyyn pisteeseen asti kunnes oma mittani baarielämän suhteen täyttyi ja sain sillä hetkellä hyvältä tuntuneen idean. Hostellihuoneen sijaan päätin lähteä kotiin yöksi. Matkustin viimeisellä yöjunalla yhden aikaan takaisin Frankstoniin. Taksijonoon pääsin kahden jälkeen, ja hämmennyin kovasti katsoessani kelloa: 3.28. Vaivasin pitkään hieman hitaita aivosolujani kun mietin, mihin olin saanut tuhlattua yhden kokonaisen tunnin. Vasta taksissa mulle valkeni, että kellojen siirto oli tapahtunut sinä yönä enkä suinkaan ollut kadottanut ajantajua Frankstonin kauniilla juna-asemalla kuljeskellessani.

Taksijonossa juttelin poikaporukan kanssa, jotka olivat matkustaneet Perthistä asti katsomaan finaaliottelua. Heitä huvitti suuresti suomalaisuuteni ja se, että joku oli tullut vielä pidemmän matkan takaa Frankstoniin asti. Yksi pojista tiesi Duudsonit ja toinen osasi sanoa "hur mår du". Hänen harmikseen jouduin ilmoittamaan, että lause ei suinkaan ollut suomea. Näistä nuorukaisista kuoriutui oikeita herrasmiehiä, sillä he luovuttivat taksinsa minulle vaikka he olivat odotelleet paljon minua kauemmin. Väkisinkin tuli mieleeni parit taksijonokokemukset Suomesta - siellä en olisi voinut kuvitellakaan pääseväni kenenkään ohi jonossa. En, vaikka kuinka säälittävältä olisin näyttänyt.