Uusia tuttavuuksia ja hyvästejä

Terve! Vauhdikas viikko takana, onneksi se alkaa olemaan jo lopuillaan. Jonkinasteinen lomamoodi jäi pahasti päälle viikonlopun jälkeen ja mukautuminen rutiineihin on ollut tuskaa. Tiistaina sai kuitenkin nauttia taas yhdestä hieman erikoisesta vapaapäivästä, kun koko Victorian osavaltio pysähtyi vuotuisen Melbourne Cupin takia. Kyseessä on eteläisen pallonpuoliskon suurin laukkakilpailu, joka nimensä mukaisesti käytiin täällä Melbournessa Flemingtonin laukkaradalla. Päälähdön voitti historiassa ensimmäistä kertaa naisjockey, Michelle Payne, hevosella Prince of Penzance. Kilpailua seurattiin täällä meillä kotonakin suurella intensiteetillä ja vedonlyöntiäkin joku vieraista harrasti.

Eilen keskiviikkona molemmat pojat olivat päivähoidossa osan päivästä joten mulle jäi vähän omaa aikaa päivällä. Kävin ties kuinka monennen kerran paikallisessa ostoskeskuksessa  kiertelemässä ja ihmettelemässä. Jotain vaatettakin tarttui taas mukaan ja lupasin itselleni, että mun on pakko heittää jotakin vanhaa pois. Muuten ei kotiinpaluusta tule yhtään mitään. Onneksi se ei ole vielä ajankohtainen ongelma...  Roudasin eilen vanhan matkalaukkuni tienviereen odottamaan noutajaansa - täällä kun kerran vuodessa on päivä jolloin romunsa saa viedä tien viereen ja jäteauto ottaa kyytiinsä kaiken moskan ilman erillistä korvausta. Mulla ei ole mitään hajua millä nimellä tätä päivää kutsutaan, mutta hiton hyvä idea se on! Autotallin saa siivottua turhasta tavarasta ja niiden viennistä kaatopaikalle ei tarvitse murehtia. Tienvieret tosin näyttävät aika törkyisiltä tällä hetkellä, löytyy autonraatoa, sänkyä ja vaikka mitä.

Koska viikonlopun kynnyksellä tässä jo melkein ollaan, voisin palata viime viikonlopun tunnelmiin. Lauantaiaamu valkeni surkeassa säässä, vettä tuli ja ukkonenkin taisi jyristä. Mulla kello soi kuitenkin 6.30 sillä olin lupautunut lähtemään uusien aussituttavuuksien kanssa katsomaan Victoria Derbya yllämainitulle Flemingtonin radalle. Olin edellisenä päivänä metsästänyt hiki hatussa mekkoa Melbournen kauppakeskuksista heikolla menestyksellä, ja jouduin häpeäkseni turvautumaan tuttuun Hennes & Mauritziin. Henkkamaukka ei petä koskaan eikä tälläkään kerralla tarvinnut lähteä tyhjin käsin, simppeli nätti valkoinen mekko valikoitui derby dayn asukseni. Vuosittain kyseisessä kilpailussa teemana on pukeutua mustaan ja/tai valkoiseen ja pitihän etikettiä noudattaa.

 

Ennen radalle menoa nautimme tuhdin aamiaisen keskustassa. Paikan nimeä en kuollaksenikaan muista, mutta pienellä sivukujalla oli kymmeniä pieniä kahviloita ja ravintoloita jotka kuhisivat elämää. Suomalaistytölle aimo annos Melbournelaista kahvilakulttuuria oli aika kiva elämys, harmittaa etten tullut ottaneeksi kuvia. Kävin myös hyvästelemässä Saaran hostellilla, hän lähti harmikseni Perthiin kohti uusia haasteita. <3

Pääsin myös ihmettelemään ihan oikean kasinon menoa!

 Flemingtonin laukkarata oli paljon suurempi kuin aikaisempi tuttavuuteni, Caulfieldin rata. Ihmisiä oli silmänkantamattomiin ja katsomo oli valtava. Ensivaikutelma Flemingtonista ei ollut yhtä hyvä kuin Caulfieldista, tuntui että alue oli aivan liian täyteen ahdettu enkä olisi ilman paikallisia oppaitani tiennyt mihin suuntaan porteilta lähteä. Sain tutustua noin kymmeneen aussinuoreen ja pakko kyllä sanoa, että täällä porukan uusi ihminen osataan ottaa vastaan aivan erityisellä lämmöllä. Kun edelliskerralla muiden au pairien kanssa laukkakisoissa ollessani minulla oli hieman ulkopuolinen olo, oli nyt aivan päin vastoin. Kilpailuiden jälkeen suunnattiin Yarra Riverin varrelle The Atlanticiin syömään ja ehkä myös hieman juomaan. Mennyt viikonloppu oli ehdottomasti paras tähänastisista Melbournessa, vaikkakin myös hieman haikea hyvästien johdosta.