Life's a journey I know that, and it doesn’t come with a road map

I don't know what the future holds,
I don't know if I'll achieve my goals

I just know life's beautiful
maybe that's 'cause I'm living it on cruise control

Viime päivinä Spotifyssani on soinut ahkerasti tämä australialaisartisti 360:n kappale Live It Up. Varsinkin ylläoleva ote biisistä on pistänyt mut miettimään ja se mukailee pitkälti sitä ajatusmaailmaa mitä oon viime aikoina päässäni pyöritellyt, en tiedä yhtään mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta olen ainakin oppinut sen että jokaisesta hetkestä pitäisi nauttia. En haluaisi syytää blogia täyteen tällaisia vakavia ajatuksia mutta ne nyt tällä hetkellä ovat elämässäni niitä päälimmäisiä ja ajankohtaisimpia asioita. Liikaa mietittävää, liikaa järjesteltävää - aikaa päätösten tekoon on rutkasti mutta silti tuppaa ahdistamaan! En ole koskaan ollut ihminen joka luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Elämänasenteeni on ollut ennemminkin sellainen "pessimisti ei pety" -tyyppinen... :')

Olen tälläkin viikolla huomannut ärsyyntyväni ihan typeristä asioista liittyen muun muassa mihinkä muuhunkaan, kuin töihin ja au pairina olemiseen. Vaikka on hölmöä kuluttaa energiaansa valittamiseen ja kitisemiseen, olen tänäänkin soittanut kolmelle eri ystävälle ja kaikille olen jostakin narissut. Nostan hattua niille tytöille jotka jaksavat tehdä tätä työtä pidempään kuin muutaman kuukauden sillä oma motivaationi on nyt pahasti hukassa - jos vain pystyisin niin palaisin oitis takaisin "normaaleihin töihin". Tästä negatiivisuuspuuskasta johtuen päätin listata tähän postaukseen muutamia asioita, joista olet kiitollinen tai joihin olen tyytyväinen elämässäni nyt.

 

1. Saan asua Australiassa

Niin no, tämä nyt on aika itsestäänselyys mitä tulee niihin positiivisiin asioihin. On ollut kliseisesti sanottuna mieltä avartavaa ja kasvattavaa asua toisella puolella maailmaa uudenlaisen kulttuurin keskellä. Olen saanut tavata ihania ihmisiä joista ensimmäisenä mieleen tulevat hostvanhempani. He toivottivat minut tervetulleeksi kotiinsa ja ottivat osaksi perhettään. Olen saanut nauraa heidän kanssaan monet naurut, poikia tietysti unohtamatta. Ilman tähän maahan tuloa en olisi myöskään tavannut Saaraa, Essiä tai niitä monia muita upeita tyttöjä joiden kanssa olen saanut aikaani tällä viettää. Olen nähnyt tästä maasta vasta murto-osan, mutta siihen asiaan tulee muutos toivottavasti pian.

Ja tämä kaupunki. Melbournea ei ole syyttä rankattu maailman asuttavimmaksi kaupungiksi. Joka kerta junan saapuessa Flinders Streetin päärautatieasemalle, olen hymyillyt itsekseni ja ajatellut miten etuoikeutettu olen ollessani täällä. Tiedän, ettei tämä kaupunki ole kohdellut kaikkia ystäviäni yhtä lämpimästi ja moni on lähtenyt täältä enemmän kuin mielellään - minulle tästä paikasta on kuitenkin muodostunut pikku hiljaa toinen koti. Kaupungissa riittää nähtävää, ruokailumahdollisuudet ovat loistavat ja kulttuuria ja urheilua löytyy moneen makuun.

2. Läheiset Suomessa

Olen saanut ilokseni huomata, että päivittäin ystävät ja perheenjäsenet Suomesta jaksavat muistaa olemassaoloni ja laittavat viestiä tai soittelevat. On tullut olo, että vaikka olen kaukana, ovat he silti lähellä. Tänään soittelin kolmen kuukauden tauon jälkeen erään läheisen ystäväni kanssa ja puhelun päätyttyä olin todella hyvällä tuulella. Hänen äänensä kuuleminen tuntui todella hyvältä ja hetkeksi unohdin sen tosiasian etten näe häntä tai monia muita rakkaita ihmisiä vielä pitkään aikaan. Skype ja Facebook sun muut ovat aika ykkösjuttuja yhteydenpidossa. Ilman niiden käyttömahdollisuutta en olisi varmaan kestänyt kuukauttakaan täällä.

3. Uuden oppiminen

Tämä reissu on opettanut minulle paljonkin. Olen oppinut vaihtamaan vaipan ja ajamaan automaattivaihteista autoa. Siinäpä ne tärkeimmät, heh heh. Totta puhuen, mullahan ei ollut minkäänlaista kokemusta lastenhoidosta kun tulin tänne. Ja se lievästi sanottuna hirvitti, olin ennen au pair- pestiäni lukenut paljon auppariblogeja ja monissa mainittiin, ettei au pairiksi kannata lähteä ilman lastenhoitokokemusta. Minäpä lähdin ja olen huomannut olevani hommassa ihan hyvä. En tiedä tuleeko musta silti sittenkään opettajaa, sen aika näyttää.

Englannin kielitaitoni on myös kehittynyt. Olen oppinut harrastamaan hieman small talkia ja muutamaan kertaan olen saanut kuulla, että puheessani on jo havaittavissa australialaista aksenttia. Lyhennän lauseita aussityyliin ja ostin tänään itselleni ensimmäiset varvastossuni (täällähän niitä käyttävät siis kaikki). Onko tämä "aussiutuminen" hyvä juttu vai ei... Luultavasti ei. ;)

4. Tulevaisuus! 

Suomesta lähtiessäni suljin muutamia ovia, mutta täällä niitä on auennut useita uusia. On vaatinut rohkeutta antaa näiden uusien mahdollisuuksien viedä mukanaan mutta tähän asti se on todellakin kannattanut. Kesä on tulossa, jouluksi ja uudeksi vuodeksi on suunnitelmat selvillä ja ensi vuoden alkupuolikin vaikuttaa oikein mukavalta. Kaikki muu on kuitenkin auki ja se todellakin pelottaa. Silti en voisi olla tällä hetkellä tyytyväisempi siitä puoli vuotta sitten tekemästäni päätöksestä, että lähden tänne.

 

No mutta, jospa mä ensi kerralla saisin tänne kirjoitettua jotain vähän kevyempää settiä! Huomenna lähdetään Aaronin kanssa vielä mulle arvoituksena olevaan kohteeseen päiväksi. Mulla ei ole mitään hajua mitä mun pään menoksi on juonittu, mutta innolla odotan mitä henkilökohtainen turistioppaani on tällä kertaa keksinyt!