Elämme jännittäviä aikoja, ystävä hyvä

Heippa! Taas on aika kulunut nopeasti sitten viimeisen blogijulkaisun. Kulunut viikko on ollut työntäyteinen, olen tehnyt pitkiä päiviä mutta pojat ovat sentään hieman tasoittuneet edellisviikosta. Ajatus tahtoo silti harhailla jo ensi vuoden puolelle ja siihen, kun au pair -pestini päättyy. Jotain pientä suunnitelmaa olen jo kehitellyt päässäni ensi vuodelle ja hyvältä se nyt ainakin ajatuksen tasolla vaikuttaa. Toteutuminen on sitten taas ihan toinen juttu - näköjään koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Minä, joka vannoin ettei Australiasta mitään miestä löydy enkä minä ainakaan mitään kakkosvuoden viisumia haaveilekaan tekeväni, olen ajautunut parisuhteeseen aussin kanssa. Ja selailen "sillä silmällä" farmipaikkojen tarjontaa. Kas näin kääntyy takki, ja takki kääntyy näin!

Huomenna olisi helppo päivä tiedossa, tämän päivän pitkää työrupeamaa kompensoidaan huomisella lyhyellä vuorolla ja pääsen vapaille jo puoliltapäivin. Mitään ihmeellisiä suunnitelmia ei perjantain varalle ole, mikä on poikkeus - tuntuu, että viimeiset viikonloput olen juossut milloin missäkin pää kolmantena jalkana. Ei sillä että valittaisin! Lauantai-iltana suuntaan keskustaan ja sunnuntaina pitäisi käydä katsastamassa Johnston Streetin Fiesta, eli jonkintyyppiset espanjalaiset karnevaalit. Voin jo kuulla sangriakannujen kilinän!

Edellisviikonloppu meni osaltani jännittävissä tunnelmissa sillä tapasin Aaronin perhettä ja ystäviä. Viimeisen päälle jännittäjänä olin kauhusta kankeana kun astelin vastaanottokomitean eteen, mutta kaikki sujui loppujen lopuksi hyvin enkä tainnut päästää sammakoita suustani. Ihan kuin seurustelukumppanin vanhempien tapaaminen ei muutenkin olisi aivan törkeän kuumottavaa, toi lisämausteensa tapaamiseen tietenkin mulle vieraamman kielen käyttö. Vaikka englannin puhuminen sujuu jo ihan hyvin eikä perus kanssakäymisessä tarvitse ajatella jatkuvasti mitä täytyy sanoa, sain Aaronin vanhempien kanssa jutellessani kiinnittää erityistä huomiota ulosantiini. Hyvä ensivaikutelmahan on kaikkein tärkein?

 

Olin aina ajatellut, etten osaisi "seurustella englanniksi". En koskaan kuvitellut että kielitaitoni riittäisi ulkomailla asumiseen ja vieraalla kielellä työskentelyyn. Saatika sitten solmimaan ihmissuhteen toista kieltä puhuvan ihmisen kanssa. Toisinaan huomaan, että joku "hyvä läppä" jää sanomatta, koska en osaa sitä kääntää englanniksi. Se saa minut turhautumaan ja joskus tuntuu jopa siltä, etten saa täysin persoonaani esille. Kielitaidon kehittyessä tällaisistakin pikku ongelmista pääsee varmasti yli, mutta surkean huumorin ystävänä viljelisin mauttomia vitsejäni mieluusti jo nyt.  Yritin selittää tällä hetkellä Suomessa kovassa huudossa olevaa kuha-meemiä miesparalle mutta eihän tuo monine merkityksineen hänelle auennut. Annettakoon se anteeksi.

Eilen vietin vapaata iltapäivää keskustassa ja illalla kävin tsekkaamassa Queen Victoria Night Marketin. Kyseessä on iso tori/markkinatapahtuma, jossa oli tarjolla paljon käsitöitä, vaatteita, livemusiikkia ja ennenkaikkea hyvää ruokaa. Pari tuntia meni alueella äkkiä ja jollain ihmeen kaupalla vältyin ostamasta mitään tällä kertaa.