Olettamukset vs. todellisuus

Heippa! Eka kunnon työviikko loman jälkeen on lähtenyt käyntiin ihan kivasti. Tänään oli helppo työpäivä, kävin päivällä salilla ja iltapäivästä hostädin muutama ystävä tuli kylään lapsineen joten mun ei hirveesti tarvinnut katsoa lasten perään. Pesin pyykkiä ja siivosin keittiön, siinäpä mun työtehtävät tälle päivälle. Laskuri au pair-uran päättymiseen näyttää tänään 35 päivää, vähiin siis käy! Tätä aikaa tulee varmasti ikävä myöhemmin, mutta tällä hetkellä en malttaisi odottaa helmikuun puoliväliä ja Thaimaan sekä Suomen reissuja. 18. päivä helmikuuta lennän siis Singaporen kautta Koh Samuille ja sieltä 4. maaliskuuta Suomeen. En ole vielä varannut paluulentoa Melbourneen, mutta paluu tänne on todennäköisesti siinä 22. maaliskuuta hujakoilla. Tarviis varmaan se lento ostaa pikkuhiljaa ettei tuu houkutusta jäädä pohjolaan. Vitsi vitsi, en kyllä jää. Vaikka se olisikin se kaikkein helpoin vaihtoehto!

Mutta asiaan, mietin tossa päivällä niitä ennakko-oletuksia mitä mulla oli Australiasta ja täällä asumisesta ennen tänne tuloa ja sitä, miten ne on käyny toteen vai ovatko ollenkaan. Ensinnäkin kuvittelin, että täällä olis oikeasti koko ajan kuuma. Vaikka olin lukenutkin, että Melbourne ja Victoria on vähän viileämpi ja vaihtelevampi säältään kuin muut Australian osat, luulin silti että lämpöasteet pysyttelisivät suomalaiselle tukalissa lukemissa suurimman osan ajasta. Nyt kesälläkin on ollut muutamia päiviä jolloin elohopea ei ole noussut edes +20 asteeseen ja sadettakin on tullut aina tasaisin väliajoin. Kuvittelin myös etten tottuisi kuumaan ilmaan eikä mulle tapahtuisi sitä monien Australiassa asuvien mainostamaa ilmiötä, että alle +25 -asteiset päivät tuntuvat vähän viileiltä. Totta puhuakseni olen muutamana +20 asteen päivänä valitellut sitä että on viileä ja pukenut hupparin ylle. Säälittävää.

Luulin, että käärmeitä ja jättimäisiä ötököitä joutuisi kohtaamaan päivittäin. Hämähäkki- ja yleisestikin ötökkäkammoisena mietin ihan tosissaan että miten tulen selviämään kaikkien ällöttävien otusten keskellä. Kamalin kokemukseni oli kun ulkona roikkuneiden pyykkien seasta möngersi torakka. Aika vähällä olen siis päässyt. Ja eipä noita käärmeitä juurikaan Melbournen alueella ymmärtääkseni ole, ainakaan niitä vaarallisimpia. Parempi niin...

Ajattelin ystävien löytymisen olevan helpompaa. Ennen perheeseen tuloa minulle annettiin mielikuva siitä, että alueella on paljon au paireja ja kavereiden löytäminen on helppoa. Tosiasiassa tiedän 3 tyttöä jotka ovat samassa kaupungissa au paireina, ja kaikki heistäkin ovat jo lähteneet muihin hommiin. Paljon on toki kiinni myös omasta asenteesta ja innokkuudesta - tosin kun matkaa keskustaan on julkisilla kulkuneuvoilla 1,5h ja kaikki tapahtuu luonnollisesti keskustassa, on lähteminen iltarientoihin ja muihin hieman työlästä. Olen tästä ennenkin kirjoittanut, että ystävyyssuhteiden luominen on täällä hankalaa juurikin sen suuren au pairien liikkuvuuden takia. Paikallisiin on hankala tutustua sillä au pairit monesti liikkuvat keskenään ja omissa tapahtumissaan, paikallisilla sen sijaan on tietämystä niistä "muista paikoista" jonne esimerkiksi kannattaa suunnata juhlimaan. Mä olen tässä tapauksessa ollut etuoikeutettu, sillä Aaronin myötä olen päässyt tutustumaan moniin australialaisnuoriin ja luonut jo joitakin kaverisuhteita. Olen myös päässyt näkemään kaupunkia "paikallisen silmin", sillä oma turistioppaani on kuljettanut minua uskollisesti parhaiksi toteamiinsa paikkoihin ja kohteisiin. 

Vaikka tiesin että au pairin työ on kovaa hommaa eikä aina ruusuilla tanssimista, sen rankkuus yllätti. On oikeasti vaikeaa tulla vieraiden ihmisten kotiin asumaan, elämään heidän arkeaan ja heidän sääntöjensä mukaan. Vaikka mua lykästi perheen kanssa, on meillä silti ollut omat vaikeutemme esimerkiksi kommunikaation suhteen. Muutenkin perheestä ja ystävistä erossa oleminen on ollut hankalampaa mitä ajattelin. Enkä uskonut kaipaavani Suomea näin kovasti! Täällä olen ymmärtänyt miten hienossa maassa olen saanut aikaani viettää. Huomaan tuovani muiden kanssa jutellessani usein esiin sitä, kuinka paremmin tai eri lailla asiat tehdään MEILLÄ SUOMESSA.Vielä mulle ei ole tästä älähdetty, mutta eiköhän Suomi-hype ala kanssaihmisiä pian kyllästyttää ;) 

Kulttuurierot ovat loppujen lopuksi melko suuret, suuremmat mitä odotin. Täällä olen monesti saanut osakseni ihmettelyä siitä kun olen niin hiljainen. Tai olenko vihainen tai alla päin kun en hymyile koko aikaa.  Ihmisten ystävällisyys ja small talk on ihanaa, mutta siihen sopeutuminen on ottanut aikansa. On oikeasti vähän työlästä kysellä kuulumisia sellaisilta ihmisiltä joita ei ole koskaan ennen tavannut. Saatika sitten ylläpitää keskustelua, mitä täällä kanssaihmisiltä automaattisesti odotetaan. Suomalaiselle perusluonteen omainen hiljaisuus saatetaan kokea epäkohteliaana käytöksenä. Ei sitä suoraan sanota, mutta ihmetellään jälkeenpäin. Ei äiti, älä huoli - on mulla sentään käytöstavat hallussa ja hallitsen small talkinkin jo jotenkin! Mutta silti, tikusta asian tekeminen on toisinaan todella ärsyttävää. Olisi vaan mukavempaa olla hiljaa, katsella seiniä ja kuunnella kun muut ovat äänessä. Toinen juttu kulttuuriin liittyen on se, etten kuvitellut aussien olevan ihan näin rentoja. Vaikka no worries- asenteesta ja muusta olin paljon kuullutkin, olin ensimmäiset viikot yllättynyt muun muassa siitä kuinka lapsia täällä kasvatetaan tai miten asioita ylipäätänsä hoidetaan. Moniin asioihin suhtaudutaan sellaisella "hällä väliä" -asenteella ja jos jotain sovitaan (kuten tapaamisaika) ei se yleensä pidä paikkaansa vaan suunnitelmat muuttuvat usein. Ja vaikka mä en edes ole mitenkään kovin järsjestelmällinen tai säntillinen ihminen itse,  tää piirre australialaisissa ärsyttää kovin.

Siinäpä nyt ne mitä mieleen tuli! Loppuviikko mennee aika rauhallisissa merkeissä, pojat ovat lomalla koulusta ja päiväkodista ja huomiselle on luvattu hirmuhellettä, yli 40 astetta. Huomisen ohjelma taitaa siis sisältää lähinnä rannalla löhöämistä ja veden juomista. Nukkumisestakaan tuskin tulee mitään, sillä vaikka mulla onkin tuuletin huoneessani ei siitä tuollaisissa lämpötiloissa ole paljon iloa. Nauttikaa Suomessa pakkasesta, mä hikoilen täällä teidän puolesta!