Kolme yötä jouluun on...

... Tai ei oikeastaan, koska kummalliset australialaiset viettävät joulua vasta joulupäivänä. Olen viime päivinä juossut jouluostoksilla, käynyt eteläisen pallonpuoliskon suurimmassa ostoskeskuksessa Chadstonessa käyttämättä pennin hyrrää mutta kuluttanut silti lahjoihin taas ennätysmäärän rahaa vaikka luulin, että tänä vuonna pääsen halvalla kun perheelle ja ystäville ei tarvitse ostaa mitään. Vaikka Suomessa olevat rakkaat eivät mitään tänä vuonna saakaan, on täällä ollut yhtä sun toista lahjottavaa. On ollut itseasiassa aika hauskaa käydä lelukaupoissa etsimässä pojille joululahjoja ja selailla lelukuvastoja heidän kanssaan. Oma lapsuus tuli mieleen kun piti saada ties minkälaista härpäkettä ja turhaa krääsää, pojat ilmoittivat lähes jokaisen lelun kohdalla että se on saatava ja se on upein lelu ikinä. Tuttu virsi.

Blogitauon syynä oli ihan vain se että olin kipeänä melkein pari viikkoa enkä ole ehtinyt paljon mitään kirjoittamisen arvoista tekemään. Työviikot ovat olleet melko kiireisiä mutta nyt tahti on onneksi hiljentynyt. Huomenna on viimeinen työpäivä ennen parin viikon LOMAA - sitä on odotettu ja vaikka olen au pairin työstä pääosin tykännytkin, on kiva päästä hetkeksi lapsivapaaseen ympäristöön. Näillä näkymin tätä pestiä on jäljellä noin pari kuukautta ja sen jälkeen tiedossa vähän matkustelua ennen toisen vuoden viisumin vaatimiin farmitöihin ryhtymistä. Kysyin taas tänään itseltäni, että mihin tämä aika oikein katoaa? Neljä kuukautta Australiassa tulee ihan justiinsa täyteen.

Viime viikonloppuna juhlittiin Aaronin 27-vuotissyntymäpäiviä pienellä porukalla Phillip Islandilla. Säät suosivat, Australian kesä on todellakin lunastanut odotukseni sillä lauantaina elohopea nousi 41 celsiusasteeseen. Suomalaiselle tuollaiset lämpötilat olivat hieman liikaa, paljon muuhun en pystynyt kuin rantahiekalla makaamiseen ja veden juomiseen. Meressä olisi ollut mukava viilentyä mutta rannat joilla kävimme, olivat surffareiden suosimia ja siis kovin aallokkoisia. Mun kaltaiselleni noviisille meni pupu pöksyyn aallokossa ja tyydyin lähinnä seisoskelemaan rantavedessä. Oli ihailtavaa katsottavaa kun kymmenvuotiaat lapset menivät aaltojen seassa pienine surffilautoineen kuin noh, kalat vedessä - aussilapsia ei tunnu meri pelottavan. Mä sen sijaan olin kauhuissani ja olin satavarma että vuorovesivirtaus vie mut mukanaan keskelle merta.

Sellaiset lyhyehköt kuulumiset tällä kertaa! Mukavaa joulun odotusta kaikille :)